Puujärven linnut

Puujärven lintufauna kertoo sekä järven tyypistä että järven vesien tilasta. Puujärvi isohkona järvenä sisältää monenlaisia vesi- ja rantaympäristöjä ja rehevämmässä järven eteläosassa vesilintulajeja on varmasti enemmän. Pohjoisen Puujärven tyyppilajeja ovat linnut, jotka viihtyvät karuhkoissa järvivesissä. Näitä ovat härkälintu, kuikka, tukkakoskelo, rantasipi, kalatiira ja selkälokki. Kaakkuri ei järvellä pesi, mutta käy kesäisin kalassa päivittän, loppukesällä poikastensa kanssa. Muita mielenkiintoisia järven ympäristössä viihtyviä, ei-vesilintuja, ovat esim. nuolihaukka, kalasääski ja pähkinähakki. 

Havaintoja on etsitty BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmästä (http://www.tiira.fi). Näillä sivuilla on huomioitu vain paikalliset linnut eli muuttavia tai ylilentäviä lintuja ei ole otettu huomioon. Vesilintuhavainnot ovat tervetulleita kaikkialta Puujärven alueelta (timo.lainema@utu.fi) ja erityisen kiinnostavia ovat lajien saapumisajat keväällä ja lähtöajat syksyllä sekä tavallista isommat yksilömäärät. 

Tämän kirjoittaja viettää kesiään Puujärven pohjoisen järvialtaan alueella, joten eteläisen Puujärven lajistoon ei näissä kuvauksissa ole kovin kattavaa selvitystä - ehkäpä lähitulevaisuudessa. Tiirakaan ei paljon auta Puujärven eteläisen altaan linnuston selvittämisessä: havaintoja on vain kourallinen. Kaikkein laiminlyödyin Puujärven altaista on Tesväri, jonka alueelta Tiiraan ei ole merkitty 26.12.2016 mennessä yhtä ainoaa vesi- tai rantalintuhavaintoa.

Kuvat ovat itse ottamiani, tavallisella digipokkarilla - jos jollakulla on "kunnon" lintukuvia, niitä mielelläni otan sivuilla käyttöön. Tiiran havaintoja on käytetty Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen Hakin (https://www.hakkilohja.fi/luvalla. Kiitos Hakki ry!

Härkälintu

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.55   [ 26.7.2018 klo 3.46 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 10.4.2016 (3 lintua)

Syksyn viimeisin havainto: 16.10.2006

Suurin määrä: 62 lintua 25.-26.6.2003


Joka ikinen puujärveläinen varmasti tuntee härkälinnun sen äänen perusteella. Ääni ei jotensakin sovi yhteen linnun kauniiseen ulkonäköön. Jos jollekulle ääni ei olisi tuttu, niin tästä siihen pääsee tutustumaan Tarsiger.com:n sivuilta: http://www.tarsiger.com/mp3/harry/podgri_laitila_B23h51m50s11may2009.mp3.

Puujärven härkälintukanta on valtakunnallisestikin merkittävä. 2000-luvun alussa järvellä tehtiin vesilintulaskentoja vuosina 2000-2006 ja parimääräarviot noilta vuosilta olivat 30, 24, 28, 31, 29, 28 ja 31 (tiedot Tiirasta). Eteläsuomalaiselle järvelle härkälinnun parimäärät ovat todella mittavia. Jos kanta on edelleen yhtä vahva kuin 2000-luvun alussa, vastaa Puujärvi yksinään noin puolta koko Uudenmaan pesivästä härkälintukannasta (muistinvarainen tieto, pitää vielä tarkistaa kirjasta Uudenmaan Linnusto). 

Härkälinnun esiintyminen Suomessa painottuu järvi-Suomeen, ks. esimerkiksi lintuatlaksen levinneisyyskarttaa: http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/h%C3%A4rk%C3%A4lintu. Puujärvi on sisämään ydinalueen läntisintä reunaa ja aika mielenkiintoista on se, että läheisellä Varsinais-Suomen alueella on iso, täydellinen härkälintutyhjiö. Härkälintu on aika tarkka pesimäjärvensä suhteen ja Puujärvi taitaa olla sille lähes täydellinen ympäristö: vesistö on karu, siellä kasvaa sen ravintokasveja ja karuudestaan huolimatta Puujärvellä on kuitenkin siellä täällä sopivia suojaisia vesikasvustoja, jotka antavat vedessä kelluvalle pesälle suojaa. Mielenkiintoista on myös se, että Puujärvellä ei ole pesiviä silkkiuikkuja (ainakaan järven pohjoisosissa), joita on aina rehevämmillä vesillä. Siis samalla kun Puujärvi on täydellinen härkälinnulle, se ei oikein sovellu silkkiuikun pesintävesistöksi. 

Härkälintu ei Puujärvellä tarvitse sen kummempaa suojelua tai suosimista, kunhan sen annetaan pesiä rauhassa. Järven vesiliikenteen nopeusrajoitus pitää aallokon niin pienenä, että hautova emo ja munat pysynevät hyvin pesissä. Härkälinnun ääntäkin kannattaa ajatella siltä kantilta, että se on aika persoonallinen ja Puujärven toinen tunnusäänistä kuikan huudon ohella. 

Kuikka

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.45   [ 25.7.2018 klo 14.45 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 20.4.2016

Syksyn viimeisin havainto: 17.11.2001

Suurin määrä: 32 lintua 4.10.2014


Kuikkaperhe Puujärvellä 22.7.2016. Ylin ja oikeanpuoleisin lintu ovat saman kesän poikasia. 

Kuikka on suomalaisille tuttu lintu kesämökkijärviltä, ja laji valittiin kesällä 2010 ylivoimaisesti suosikkilinnuksi BirdLife Suomen järjestämässä "Rakkain mökkilintu" -äänestyksessä. Kuikka ja härkälintu ovat Puujärven näkyvimmät ja kuuluvimmat lintulajit. Härkälintua pesii järvellä kuitenkin kymmeniä pareja kun kuikalla on ilmeisesti vain yksi säännöllinen pesimäreviiri.  Molempia voi kuitenkin pitää Puujärven tunnuslintuina. 

Nykyisin kuikan selviytymiselle Suomessa tärkeintä on pesinnän onnistuminen. Puujärven pesivä pari tuntuu pärjäävän mökkien valtaamalla järvellä hyvin. Syitä on varmasti monia: mökkiasukkaat eivät ahdistele kuikkaa pesinnän aikana tai poikasten kuoriutumisen jälkeen. Järvellä oleva veneilynopeusrajoitus on kuikan rauhalle erittäin tärkeä. Pesinnän onnistumiselle hyvin tärkeä on myös se, että järven vedenpinnan korkeus ei haudonta-aikaan vaihtele. Ja yksi syy pesinnän onnistumiseen on varmasti myös se, että kuikan poikaset kuoriutuvat yleensä ennen mökkeilysesongin vilkkainta kautta. Itse olen aikaisimmillaan nähnyt kuikan poikaset uimasilla 6.6.(2012) eli selvästi ennen juhannuksen villkainta lomailukautta. Puujärven pariskunta tuntuu pesivän aina melko aikaisin, ja Tiiraan kirjattujen havaintojen perusteella vuonna 2012 pariskunnnan poikaset olivat koko Suomen ensimmäiset kuoriutuneet kuikanpoikaset.

Järvelle mahtuisi vesialueen koon puolesta useampikin reviiri, mutta "mantereen puolen" rannoilla ei taida olla sopivia rauhallisia ja turvallisia alueita pesimiseen.

Kuikka on aiemmin ollut hyvin arka lintu. Esimerkiksi Kivirikko (1948) kertoo, että ”se on hyvin arka ja varovainen lintu, joka vaaraa peläten sukeltaa, kohotakseen pinnalle vasta sadan metrin päässä ja kauempana”. Kun kuikka on ollut rauhoitettuna 1960-luvun alusta, on se muuttunut ihmisiä kohtaan luottavaisemmaksi. Nykyisin Puujärvellä ei ole ollenkaan tavatonta, että kuikka tulee poikasineen muutaman kymmenen metrin päähän mökkilaiturilla olevista ihmisistä.

Puujärven pohjoisosan kuikkapari on pesinyt vuosittain ja pesintä on onnistunut vähintäänkin hyvin: 
2010 - 2 kesän yli selvinnyttä poikasta, 
2011 - 1
2012 - 2
2013 - 2
2014 - ei havaintoa poikasista
2015 - 2
2016 - 2

Siis seitsemänä kesänä ilmeisesti ainoastaan 2014 pesintä epäonnistui. Tämä on paljon keskimääräistä parempi pesintätulos ja selittynee Puujärven rauhallisuudella. Suomen toinen lintuatlas (Väisänen, Lammi, Koskimies, 1989) mainitsee, että 80-luvun puolivälissä kuikan poikastuotto oli vain 0,3 poikasta paria kohti, kun Puujärven parilla yllä olevan taulukon perusteella päästään todella huimaan lukuun 1,6 poikasta.

Edellä kirjoitetun jälkeen 2017 ja 2018 ei Tiirassa ole merkintöjä onnistuneista pesinnöistä. Paikalla on kuitenkin ollut pariutuneita lintuja, joten todennäköisesti pesintäyritys on jostain syystä kumpanakin vuonna epäonnistunut. 

Kuikka oli Suomessa todennäköisesti pitkään vähenevä lintulaji. Kannan kehitystä on vaikea arvioida, koska kuikka on hyvin pitkäikäinen lintu. Kuikka elänee monesti selvästi yli kaksikymmenvuotiaaksi, ja maailmanennätys on rengastustietojen perusteella lähes 28 vuotta. Puujärvelläkin havainnoimani pesivä pari voi siis hyvin olla sama pari vuodesta toiseen. Nykyisin kuikan kanta arvioidaan elinvoimaiseksi ja kuikkaparien määräksi 11 000 – 13 000. Pesimäikäiseksi kuikka tulee 3-4 vuoden iässä.  

Puujärvi on kuikan pesimäjärvi, mutta keskikesäisin suurin osa järvellä olevista kuikista on pesimättömiä nuoria lintuja tai pesinnässään epäonnistuneita lintuja, jotka kerääntyvät järvelle sosialisoimaan keskenään. Kuikka on siis hyvin sosiaalinen lintu, joka kertyy varsinkin loppukesäisin ja syksyisin tietyille järville parviksi. Kuikka on myös utelias lintu. Tiistaina 1.9.2014 pääsin Puujärvellä todistamaan, kun vanha merikotka yritti saalistaa kuikkia. Havahduin kuikkien jatkuviin ja kiihkeisiin uik-huutoihin ja pärskymiseen. Merikotka kiersi lähes tyynessä kelissä pientä ympyrää matalassa vedessä Kirkkosaaren kupeessa sukeltavien kuikkien yllä. Kotka varmaan hyvin näki veden alla olevat kuikat, ja teki välillä liukuja ihan vedenpintaan. Ehkä muutaman kerran kynnet raapaisivat vedenpintaa, mutta mitään varsinaista kunnon kouraisuyritystä ei ollut. Tätä jatkui n. 5 minuuttia, kunnes kotka laskeutui Kirkkosaaren männyn latvaan. Tätä seurasi mykistävä näky. Sen sijaan, että kuikat olisivat lähteneet paikalta kotkan laskeuduttua, ne kerääntyivät pienelle alueelle lähes kotkan varaaman puun alle. 26 kuikkaa pakkautui muutaman aarin alueelle, ehkä n. 25-30 m päähän kotkasta. Tämä asetelma jähmettyi paikalleen yli 20 minuutiksi. Näky oli huima, kun lähes kaikkien 26 kuikan päät yhtä aikaa tarkkailivat kotkaa. Kuikat eivät ainakaan ulkoisesti osoittaneet pienintäkään hätäilyä kotkan vuoksi, mutta oliko käyttäytymisessä kyse uteliaisuudesta vai uhmakkuudesta. Lopulta asetelma alkoi hajota, ensin 8 kuikkaa poistui paikalta taas kovien uik-huutojen saattelemana, sukeltaen niin, että vesi nousi korkealle. Kun loputkin hajaantuivat, kotka teki vielä yhden kierroksen kuikkien yllä, (turhautuneena?) kokeili lyhyesti tukkakoskeloiden sukellustaitoja ja poistui saarten taakse. Koko kohtaus kesti n. 40 minuuttia.

Kaakkuri

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.45   [ 27.12.2016 klo 5.37 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 2.5.2008

Syksyn viimeisin havainto: 17.10.2004

Suurin määrä: 8 lintua 25.7.2016

Puujärven ehkäpä kolme "arvokkainta”  vesilintulajia ovat kuikka, härkälintu ja kaakkuri, joskaan kaakkuri ei Puujärvellä pesi. Kaakkuri on Suomessa varsin harvalukuinen, sillä pesiviä pareja on koko maassa vain 1 500 – 2 000, ja kaakkuri on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Euroopassakin (pl. Venäjä) kaakkureita pesii vain 10 000 – 40 000 paria, ja Euroopan kanta on taantunut 20-50% 70-luvulta alkaen. Syitä taantumiseen on monia, ja Suomessa suurin syy lienee pesimälampien muuttuminen pesimäkelvottomiksi (metsäojitukset, lampien mökkiytyminen).

Vaikka kaakkuri ei Puujärvellä pesi, on se kevät- ja kesäaikaan järvellä päivittäinen vieras. Keväällä kaakkuri soidintaa Puujärven laajemmilla selillä eikä kukaan, joka silloin on järven rantamilla, voi välttyä kuulemasta kaakkurin äänekästä kaakatusta ja kakofoniaa. Hildén ja Linkola (1955) ovat kuvanneet kaakkurin ääntelyn olevan ”läpitunkevia mylviviä ja ulvovia ääniä, kuin kuoleman kielissä olevan ihmisen avunhuutoja”. Itä-Suomen yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan kaakkuri onkin Suomen linnuista kaikkein kovaäänisin, sen huudon äänenvoimakkuudeksi on mitattu 90 desibeliä (http://yle.fi/uutiset/3-6154296). Kun näitä huutoja järveltä kuuluu, kannattaa kaakkuria etsiä kiikareilla, sillä soitimeen sisältyy huutelun lisäksi tanssiesityksiä, jotka ovat paljon kiihkeämpiä kuin kuikan. Tanssiin kuuluu kaakkuriparin samanliikkeisiä ja synkronoituja kiihdytyksiä ja kaulojen ojentelua.

Soitimentapaista kaakkuri saattaa harrastaa myöhemminkin kesällä, mutta kesäkuukausina kaakkuri käy ensisijaisesti Puujärvellä kalastamassa – hakemassa ruokaa poikasilleen. Kaakkuri pesii kilometrien päässä Puujärveltä, pienillä lammilla, joissa monesti ei ole omaa kalakantaa, joten ruoka on haettava pesimälammen ulkopuolelta. Lentäessään pesimälammelta Puujärvelle kaakkuri on melko äänekäs (jatkuva hanhimaisen honottava kaakatus ka – ka – ka – kaa – ka – ka) ja jos vain lentoäänen oppii tuntemaan, huomaa vierailujen säännöllisyyden, kun lintu ennen laskeutumistaan kaartelee laajasti järven yllä. Kuikka ei Puujärvellä taida pitää kaakkuri vierailuista, sillä aika usein näkee kaakkurin lähtevän järveltä, kun kuikka lähestyy. Liekö kyse siitä, että kuikka pitää kaakkuria ruuanhankinnassa kilpailijana. Vaikka kaakkurikaan ei pysty lähtemään vedestä lentoon ilman ”juoksukiihdytystä”, se pääsee lentoon huomattavasti lyhyemmällä kiihdytyksellä kuin kuikka. Eihän se muuten pystyisi pesimään monesti hyvinkin pienissä metsälammissa.

Kaakkuri tuo poikasensa Puujärvelle kalastamaan ilmeisesti heti kun poikaset ovat lentotaitoisia ja pääsevät lentämään pesimälammelta pois. Tämä tapahtunee heinäkuun loppupuolella tai viimeistään elokuun alussa. Enimmillään olen elokuun alussa nähnyt Puujärvellä yhtä aikaa 7 kaakkuria ja tällöin näistä osa on melko varmasti ollut saman kesän poikasia.

Kaakkuri on kuikan tapaan hyvin pitkäikäinen lintu. Rengastustietojen mukaan vanhin suomalainen kaakkuri on ollut yli 14-vuotias ja maailmanennätys on ruotsalaisella kaakkurilla, joka löydettiin kuolleena lähes 24 vuoden ikäisenä. Puujärvellä vierailevat kaakkuriyksilöt ovat siis mitä todennäköisimmin asuneet seudulla jo pitkään, koska kaakkuri on paikkauskollinen lintu. Alueen aikuiset linnut ovat todennäköisimmin aina vähintään kolmen vuoden ikäisiä, koska nuoret linnut viettänevät aikaansa Länsi-Euroopan merialueilla ennen kuin palaavat Suomeen kolmen vuoden ikäisinä.

Paras paikka havaita kaakkureita Puujärvellä on Pipolan ja Kontolan välinen järvenselkä. Kaakkuri on yleensä tämän selkäalueen keskellä, joten ilman kiikareita lintujen käyttäytymistä on aika vaikea havainnoida. Kaakkuri viihtyy Puujärvellä varmasti niin kauan kuin se onnistuu pesimään Puujärven lähistöllä – Puujärvi on sille ilmeisen hyvä kalastuspaikka ja Puujärven selät sopivan isoja vältellä kuikkaa.

Rantasipi

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.44   [ 27.12.2016 klo 2.57 päivitetty ]


Telkkä

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.44   [ 25.7.2018 klo 14.46 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 23.4.2017

Syksyn viimeisin havainto: 17.11.2001

Telkkä taitaa olla liian yleinen vesilintu, jotta siitä kukaan tekisi Tiiraan merkintöjä (Tiirassa 24.7.2018 mennessä kuusi havaintoa). Telkkä pesii Puujärvellä ja on järvellä yleinen, mutta pesivien parien määrästä ei ole tietoa. Telkkä pesii pönttöihin, joten linnun pesinnän onnistumista voi tukea pöntötyksellä. Älä kuitenkaan ripusta pönttöä ihan vilkkaassa käytössä olevan rannan viereen, koska telkkä saattaa häirittäessä hylätä pesän. 

Ihmisen häirinnän lisäksi telkän pesintää uhkaa monesti näätä. Näätä uskaltautuu nykyisin ihmisasutusten lähistöille. Puujärven rantamillakin liikkuu näätiä, jotka ovat telkän pesinnälle melkoinen vaara. Näätä oppii kiertämään vuodesta toiseen samat telkänpöntöt, joten kerran jo ryöstetyssä pöntössä ei pesintä välttämättä onnistu seuraavanakaan vuonna. Telkänpönttöjä voi yrittää suojata sijoittamalla ne sellaisiin puihin, joihin näätä ei pääse siirtymään oksiston kautta. Lisäksi puuhun on asennettava sileä ja liukas metalli- tai muovikaulus, jonka yli näätä ei pysty nousemaan. Kauluksen on oltava puoli metriä korkea. Puujärvellä pönttöjä voisi sijoittaa myös saariin, joihin näätä tuskin kesäaikaan ui. 

Tukkakoskelo

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.43   [ 25.7.2018 klo 13.23 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 24.4.2004

Syksyn viimeisin havainto: 28.9.2017

Suurin määrä: 28 lintua 13.7.2013


Tukkakoskelo pesii sisämaassa karuissa, kirkasvetisissä järvissä. Puujärvi on juuri tällainen ja tukkakoskelo on järvellä vakituinen pesijä. Parimäärä ei ole kuitenkaan tiedossa, mutta järvellä joka vuosi tavattavien isojen poikueiden valossa pesintä onnistuuu monella naaralla hyvin. Puujärven hyvä tilanne on ilahduttava, sillä vuonna 2010 tukkakoskelo määriteltiin Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/tukkakoskelo). 

Tukkakoskelo pesii kiven kolossa tai telkän tapaan pöntössä. Pesintään liittyy sama näädän uhka kuin telkälläkin, ja koskelon pöntön voi suojata kuten telkänpöntönkin. 

Tukkakoskeloemolla voi usein olla merkillisen isoja poikueita hoidettavanaan. Esimerkiksi Puujärven havainto 28 linnusta (13.7.2013) on poikueesta, jossa oli yksi emolintu ja 27 saman vuoden poikasta. Nämä 27 eivät kaikki voi olla saman emon poikasia, vaan joko samaan pesään on muninut useampi naaras tai sitten jollakin tavalla useampi poikue on päätynyt yhden naaraan kaitsettavaksi. Tällaiset tapaukset ovat joillakin sorsalinnuilla aika tavallisia ja varsinkin koskeloilla. 

Tukkakoskelokoiras on varsin komea ja korea ilmestys (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/tukkakoskelo). Puujärvellä juhlapukuisia koiraita pääsee näkemään lähinnä keväällä ja alkukesästä, sillä koiraat jättävät Puujärven, kun naaras on muninut kaikki munansa ja ryhtynyt hautomaan.  

Kanadanhanhi

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.43   [ 26.7.2018 klo 5.13 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 8.4.2014 (3 lintua)

Syksyn viimeisin havainto: 11.11.2007 (2 lintua)

Suurin määrä: 45 lintua 13.9.2007

Kanadanhanhia Puujärvellä 23.7.2016. 

Kuten laulujoutsen, kevään ensimmäiset kanadanhanhet saapuvat lumesta vapaille pelloille ennen Puujärven vapautumista. Karjalohjalla aikaisimmat kanadanhanhet on nähty keväisin maaliskuun viimeisinä päivinä Puhdistamon pelloilla. Syyshavainnointi on Puujärvellä selvästi ollut vähäistä eikä Tiirasta saa kovin kattavaa kuvaa kanadanhanhen syysesiintymisestä Puujärvellä. Karjalohjan puhdistamon pellolla nähdään syksyisin enemmän kanukkeja kuin Puujärvellä, suurin puhdistamon parvi on ollut 122 lintua (14.8.2017). Puhdistamon peltoaukea on myös helpommin havainnoitavissa kuin itse Puujärvi. 

Kanadanhanhi on Suomessa uudistulokas, ja se on levinnyt Eurooppaan ja Suomeen ihmisen avittamana. Ensimmäinen kanukki havaittiin Suomessa 1955. Suomalainen kanadanhanhipopulaatio sai kunnolla alkunsa vasta 1970, jolloin hanhia istutettiin varsinkin Turun ja Rauman seuduille (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanadanhanhi). Nykyisin kanadanhi lienee Suomen yleisin hanhilaji. Kanta oli 2000-luvun lopussa 7.000-8.000 paria (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/kanadanhanhi). Kanta on tuon jälkeen kasvanut edelleen, joten nykykanta voi olla 2000-luvun lopun tilanteeseen verrattuna 2-3-kertainen. 

Kanukki ei ole saanut aikaan samanlaista mielipidemyrskyä kuin lähisukulaisensa valkoposkihanhi, jonka senkin Suomeen levittäytymisessä on ihmisellä ollut osuutensa. Kanukin kohdalla vaatimattomampi mediahuomio johtunee siitä, että se ei esiinny ihan samalla tavalla ihmisen lähipiirissä kuin valkkari. Kanukkia voi pitää aika haitattomana uudistulokkaana, se ei vie tilaa miltään alkuperäislajilta ja ihmiselle suurin haitta tulee sen tuottamista jätöksistä. Muille vesilinnuille kanukista voi olla jopa hyötyä, sillä sen läsnäolo pitää osan pedoista loitolla (http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suomen-luonnon-maahanmuuttajat-kanadanhanhi/).

Kanadanhanhi on Tiiran mukaan havaittu Puujärvellä ensimmäisen kerran 10.6.2000. Kanadanhanhi pesii Puujärvellä. Ensimmäinen pesintää viittaava havainto on Tiiran mukaan kesäkuulta 2002, mutta ei olisi kummoinenkaan yllätys, jos hanhi olisi pesinyt Puurvellä jo ennen tuota. Nykyinen Puujärven parimäärä ei ole tiedossa, mutta ainakin järven pohjoisaltaalla se pesii Puujärven saarissa. Pesät on varsin helppo huomata veneestä käsin, hautova emo ei ole välttämättä kovin hyvin pesineen piilossa ja toinen emolintu päivystää pesän lähistöllä. Kanukki muuttuu vielä helpommin huomattavaksi ja kuultavaksi, kun se poikasten kuoriuduttua liikkeelle. Poikueet lyöttäytyvät yhteen, joten loppukesällä isoimmat järven parvet koostuvat useammista poikueista. Nämä parvet ovat varsin seurallisia ja oraalinen kommunikointi kuuluu tärkeänä osana kanukin sosiaalisiin menoihin. Kanukki on myös ihmisen suhteen luottavainen, joten se tulee monesti hyvin lähelle järven rantojen kesäasukkaita. Luottavaisuus on sikäli paradoksaalista, että kanukki on nykyisin riistalaji (https://metsastajaliitto.fi/node/202) ja sen metsästys alkaa -  kuten sorsillakin - 20.8. Pelloilta saa kanukkia ampua kuitenkin jo 10.8. alkaen (https://riista.fi/metsastys/metsastysajat/). 

Valkoposkihanhia ei Puujärvellä ilmeisesti ole paikallisena tavattu, vaikka puhdistamon pelloilla niitä on oleillut ja muutavia ja kierteleviä lintuja on havaittu lennossa. Syynä valkkarin puuttumiseen lienee sille sopivien ruoholaidunten puute (ks. http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/valkoposkihanhi). Valkkari on toistaiseksi Suomessa pysytellyt lähinnä meren lähistöllä,  mutta on leviämässä siämaahan. Sisämaan järvistä se on pesinyt Lahden Vesijärvellä, Päijänteellä, Oulujärvellä ja Kallavedellä (http://www.ymparisto.fi/valkoposkihanhienseuranta).

Harmaahaikara

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.42   [ 26.7.2018 klo 6.01 päivitetty ]

Harmaahaikara käy ainakin silloin tällöin kalastamassa Puujärven rannoilla. Muutama vuosi sitten näytti siltä, että se alkaisi näkyä järvellä yhä säännöllisemmin, mutta tätä kirjoitettaessa (26.7.2018) Tiiraan ei ole merkitty yhtään havaintoa vuosilta 2017-2018. Jälleen kerran havaintojen puuttuminen johtuu ainakin osittain siitä, että havainnointia on ollut vähän. Mitään järkisyytä ei sille ole, etteikö harmaahaikaroita voisi nähdä järvellä yhä useammin. Harmaahaikara on jatkuvasti yleistynyt Suomessa, joskin Tiiraa epätieteellisen täsmällisesti selailemalla syntyy kyllä sellainen vaikutelma, että Lohjan seudulla ihan viimeisinä vuosina laji ei olisi runsastunut. 

Kaikkien aikojen ensimmäinen Lohjalla tehty havainto harmaahaikarasta on kesältä 1936 Karkalinniemestä. Lohjan Osuniemenlahdella harmaahaikara on ollut vakituinen jo 1960-luvun viimeisiltä vuosilta. Lohjan lähirannoilla on parhaimmillaan tavattu 20 lintua samalla kertaa paikallisena (30.3.-21.4.2006) ja Tiiran mukaan talvella 2005/2006 Lohjalla talvehti peräti 4 harmaahaikaraa. Nummi-Pusulan Savijärvellä tavattiin 20.8.2000 25 paikallista lintua ja Lohjan Pikkujärvellä 29.10.1999 29 haikaraa. 26.7.2018 mennessä Tiiraan on Lohjan alueelta tehty yli 3300 havaintoilmoitusta. 

Harmaahaikara on iso laji ja se pistää aika helposti silmään. Usein se on helppo havaita jo kaukaa lennosta varsin rumasta äyskäisystään: http://www.tarsiger.com/mp3/janti/Ardcin_Acrsci_Viikki_13aug2009.mp3. Myös sen lentoprofiili on helposti tunnistettavissa: kaula on massiivisesti mutkalla, siivet vahvasti kuperat ja siiveniskut todella rauhalliset. Siipien kärkivälil voi olla jopa lähes 2 metriä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahaikara).

Laulujoutsen

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.42   [ 25.7.2018 klo 13.27 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 16.3.2017

Syksyn viimeisin havainto: 1.1.2016

Suurin määrä: 10 lintua 7.6.2017

Laulujoutsenen ahdinko ja viime vuosikymmenien kannan nousu ovat varmasti kaikille tuttuja. Nykyisin 2010-luvun loppupuolella laulujoutsen on jo niin yleinen lintu, että sen näkeminen ei herätä ihan samanlaisia riemuntuntemuksia kuin vaikka 80-luvulla. Toki laulujoutsenen kohtaaminen sykähdyttää aina. 

Pahimmillaan Suomessa pesi 1940-luvulla vain muutama kymmenen laulujoutsenparia. Nykyisin (2018) kanta arvioidaan 10.000 pariin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Laulujoutsen), ja kanta kasvaa lähes 10% vuosittain (https://yle.fi/uutiset/3-10296540). Kannan kasvun myötä laulujoutsenelle sopivat pesäpaikat on vallattu hyvin eteläisintä Suomea myöten. Esimerkiksi Turun ympäristössä laulujoutsen pesii ihan mitättömillä veden valtaamilla vanhoilla hiekkakuopillakin, kun muita sopivia paikkoja ei ole.

Puujärvellä lalujoutsen pesinee myös, sopivat pesäpaikat lienevät järven lounaisosissa. Tiirasta ei juuri löydy pesintään viittaavia havaintoja Puujärveltä. Ainoa Tiiraan merkitty poikue on 28.9.2017, mutta tämäkin poikue on tietysti voinut tulla järvelle muualta. Poikuehavaintojen puute liittynee enemmän havainnoinnin puuttumiseen kuin pesimättömyyteen. 

Laulujoutsen on lähimuuttaja eli se talvehtii Suomen lähialueilla, esimerkiksi talvisin sulana pysyvissä Itämeren eteläosissa. Se on aikainen muutolta saapuja ja viimeisiä muutolle lähtijöitä. Se viipyy Suomessa syksyllä niin pitkään kuin ravintoa löytyy. Syysmuutolle lähtö riippuu siis talven tulon ajankohdasta. Joskus syysmuutolle lähdetään vasta uudenvuoden jälkeen. Esimerkiksi Puujärven myöhäisin laulujoutsenhavainto on uudenvuoden päivältä 2016, jolloin Puujärven uimarannalta nähtiin sulassa 2 aikuista laulujoutsenta. Keväällä aikaisimmat linnut tulevat jo ennen järven sulamista ja kerääntyvät pelloille. Esimerkiksi Karjalohjan puhdistamon pellot keräävät aikaisia joutsenia jo maaliskuun alkupäivinä, jolloin järveltä ei välttämättä löydy edes pieniä sulapaikkoja. Puujärvi ei sula-aikanakaan ilmeisesti kerää suuria joutsenen syysmuuttoparvia. 

Sinisorsa

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.42


1-10 of 24