Kuikka

lähettänyt Timo Lainema 27.12.2016 klo 2.45   [ 25.7.2018 klo 14.45 päivitetty ]

Kevään aikaisin havainto: 20.4.2016

Syksyn viimeisin havainto: 17.11.2001

Suurin määrä: 32 lintua 4.10.2014


Kuikkaperhe Puujärvellä 22.7.2016. Ylin ja oikeanpuoleisin lintu ovat saman kesän poikasia. 

Kuikka on suomalaisille tuttu lintu kesämökkijärviltä, ja laji valittiin kesällä 2010 ylivoimaisesti suosikkilinnuksi BirdLife Suomen järjestämässä "Rakkain mökkilintu" -äänestyksessä. Kuikka ja härkälintu ovat Puujärven näkyvimmät ja kuuluvimmat lintulajit. Härkälintua pesii järvellä kuitenkin kymmeniä pareja kun kuikalla on ilmeisesti vain yksi säännöllinen pesimäreviiri.  Molempia voi kuitenkin pitää Puujärven tunnuslintuina. 

Nykyisin kuikan selviytymiselle Suomessa tärkeintä on pesinnän onnistuminen. Puujärven pesivä pari tuntuu pärjäävän mökkien valtaamalla järvellä hyvin. Syitä on varmasti monia: mökkiasukkaat eivät ahdistele kuikkaa pesinnän aikana tai poikasten kuoriutumisen jälkeen. Järvellä oleva veneilynopeusrajoitus on kuikan rauhalle erittäin tärkeä. Pesinnän onnistumiselle hyvin tärkeä on myös se, että järven vedenpinnan korkeus ei haudonta-aikaan vaihtele. Ja yksi syy pesinnän onnistumiseen on varmasti myös se, että kuikan poikaset kuoriutuvat yleensä ennen mökkeilysesongin vilkkainta kautta. Itse olen aikaisimmillaan nähnyt kuikan poikaset uimasilla 6.6.(2012) eli selvästi ennen juhannuksen villkainta lomailukautta. Puujärven pariskunta tuntuu pesivän aina melko aikaisin, ja Tiiraan kirjattujen havaintojen perusteella vuonna 2012 pariskunnnan poikaset olivat koko Suomen ensimmäiset kuoriutuneet kuikanpoikaset.

Järvelle mahtuisi vesialueen koon puolesta useampikin reviiri, mutta "mantereen puolen" rannoilla ei taida olla sopivia rauhallisia ja turvallisia alueita pesimiseen.

Kuikka on aiemmin ollut hyvin arka lintu. Esimerkiksi Kivirikko (1948) kertoo, että ”se on hyvin arka ja varovainen lintu, joka vaaraa peläten sukeltaa, kohotakseen pinnalle vasta sadan metrin päässä ja kauempana”. Kun kuikka on ollut rauhoitettuna 1960-luvun alusta, on se muuttunut ihmisiä kohtaan luottavaisemmaksi. Nykyisin Puujärvellä ei ole ollenkaan tavatonta, että kuikka tulee poikasineen muutaman kymmenen metrin päähän mökkilaiturilla olevista ihmisistä.

Puujärven pohjoisosan kuikkapari on pesinyt vuosittain ja pesintä on onnistunut vähintäänkin hyvin: 
2010 - 2 kesän yli selvinnyttä poikasta, 
2011 - 1
2012 - 2
2013 - 2
2014 - ei havaintoa poikasista
2015 - 2
2016 - 2

Siis seitsemänä kesänä ilmeisesti ainoastaan 2014 pesintä epäonnistui. Tämä on paljon keskimääräistä parempi pesintätulos ja selittynee Puujärven rauhallisuudella. Suomen toinen lintuatlas (Väisänen, Lammi, Koskimies, 1989) mainitsee, että 80-luvun puolivälissä kuikan poikastuotto oli vain 0,3 poikasta paria kohti, kun Puujärven parilla yllä olevan taulukon perusteella päästään todella huimaan lukuun 1,6 poikasta.

Edellä kirjoitetun jälkeen 2017 ja 2018 ei Tiirassa ole merkintöjä onnistuneista pesinnöistä. Paikalla on kuitenkin ollut pariutuneita lintuja, joten todennäköisesti pesintäyritys on jostain syystä kumpanakin vuonna epäonnistunut. 

Kuikka oli Suomessa todennäköisesti pitkään vähenevä lintulaji. Kannan kehitystä on vaikea arvioida, koska kuikka on hyvin pitkäikäinen lintu. Kuikka elänee monesti selvästi yli kaksikymmenvuotiaaksi, ja maailmanennätys on rengastustietojen perusteella lähes 28 vuotta. Puujärvelläkin havainnoimani pesivä pari voi siis hyvin olla sama pari vuodesta toiseen. Nykyisin kuikan kanta arvioidaan elinvoimaiseksi ja kuikkaparien määräksi 11 000 – 13 000. Pesimäikäiseksi kuikka tulee 3-4 vuoden iässä.  

Puujärvi on kuikan pesimäjärvi, mutta keskikesäisin suurin osa järvellä olevista kuikista on pesimättömiä nuoria lintuja tai pesinnässään epäonnistuneita lintuja, jotka kerääntyvät järvelle sosialisoimaan keskenään. Kuikka on siis hyvin sosiaalinen lintu, joka kertyy varsinkin loppukesäisin ja syksyisin tietyille järville parviksi. Kuikka on myös utelias lintu. Tiistaina 1.9.2014 pääsin Puujärvellä todistamaan, kun vanha merikotka yritti saalistaa kuikkia. Havahduin kuikkien jatkuviin ja kiihkeisiin uik-huutoihin ja pärskymiseen. Merikotka kiersi lähes tyynessä kelissä pientä ympyrää matalassa vedessä Kirkkosaaren kupeessa sukeltavien kuikkien yllä. Kotka varmaan hyvin näki veden alla olevat kuikat, ja teki välillä liukuja ihan vedenpintaan. Ehkä muutaman kerran kynnet raapaisivat vedenpintaa, mutta mitään varsinaista kunnon kouraisuyritystä ei ollut. Tätä jatkui n. 5 minuuttia, kunnes kotka laskeutui Kirkkosaaren männyn latvaan. Tätä seurasi mykistävä näky. Sen sijaan, että kuikat olisivat lähteneet paikalta kotkan laskeuduttua, ne kerääntyivät pienelle alueelle lähes kotkan varaaman puun alle. 26 kuikkaa pakkautui muutaman aarin alueelle, ehkä n. 25-30 m päähän kotkasta. Tämä asetelma jähmettyi paikalleen yli 20 minuutiksi. Näky oli huima, kun lähes kaikkien 26 kuikan päät yhtä aikaa tarkkailivat kotkaa. Kuikat eivät ainakaan ulkoisesti osoittaneet pienintäkään hätäilyä kotkan vuoksi, mutta oliko käyttäytymisessä kyse uteliaisuudesta vai uhmakkuudesta. Lopulta asetelma alkoi hajota, ensin 8 kuikkaa poistui paikalta taas kovien uik-huutojen saattelemana, sukeltaen niin, että vesi nousi korkealle. Kun loputkin hajaantuivat, kotka teki vielä yhden kierroksen kuikkien yllä, (turhautuneena?) kokeili lyhyesti tukkakoskeloiden sukellustaitoja ja poistui saarten taakse. Koko kohtaus kesti n. 40 minuuttia.

Comments